Vesikasvillisuus ja niiden esiintyminen

Yleisin vesikasvi Porraslammella on pehmeillä pohjilla viihtyvä ulpukka, joka kuuluu kelluslehtisiin.  Ulpukka ei vähene kovinkaan helposti niittämällä.  Ensimmäisen niittokerran jälkeen lehtitiheys saattaa kasvaa lähtötilanteesta.  Perättäisinä kesinä toteutettujen niittojen pitäisi kuitenkin alentaa ulpukan lehtitiheyttä.  Samaa pätee Porraslammella ulpukkaa hieman harvemmin tavattavaan pohjalumpeeseen.

Toinen Porraslammella yleisesti esiintyvistä lajeista on siimapalpakko, joka viihtyy Porraslammella sekä matalassa että myöskin hieman syvemmällä.  Siimapalpakon niitosta on pääosin hyviä kokemuksia.  Jo parin niittokerran on todettu tehoavan.

Kelluslehtisiin kuuluva uistinvita tavataan myös Porraslammella yleisesti.  Uistinvita ei välttämättä vähene vaikka se niitettäisiin useaan kertaan.

Ilmaversoisiin kuuluva järviruoko esiintyy Porraslammen länsirannalla mökkirannan edustalla.  Kasvi häviää noin neljän niittokerran jälkeen.  Alkuvuosina se uusiutuu vahvaan juurakkoon  kertyneen vararavinnon turvin.

Järvikaislaa esiintyy Porraslammella paikoittain.  Se muodostaa maisemallista vaihtelua ja tarjonnee suojapaikkoja linnustolle sekä kalastolle.  Mikäli kasvualustojen todetaan laajenevan haitallisesti, niitä voidaan niittää tarpeen vaatiessa.  Järviruo`n tavoin neljä perättäistä niittokertaa riittänee.

Järvikortetta esiintyy Porraslammella pääasiassa lammen etelä- sekä koillisosassa.  Niitettäessa 2-6 vuonna kerran kesässä järvikorte saattaa jäädä uusiutumatta.  Matalassa vedessä kasvi uusiutuu nopeasti mikäli niittoa ei toisteta.

Virkistyskäytön kannalta hankalampia lajeja Porraslammella ovat isovesiherne sekä vedessä kasvavat sammallajit, kuten vesisammal sekä sirppisammalet.  Molempia esiintyy varsin runsaasti erityisesti järven pohjoispäässä, jossa ne pohjan täydellisesti peittäen rajoittavat muiden lajien kasvua.  Em. kasvien poistaminen on erittäin hankalaa.  Isovesiherne sekä sammalet saattavat myöskin levittäytyä niitetyn kasvillisuuden tilalle.